Cindykin muutti omaan kotiinsa torstaina <3

Täällä kotona on tosi rauhallista; ei olisi vielä keskiviikkona uskonut, että Doriskin on ainoana pentuna mitä ihanin ja herttaisin pentu – vintiöpennuista tuli mitä suloisin sylikoira <3 Mutta onhan se ollut jo pitkään tiedossa, että “joukossa tyhmyys tiivistyy” – etenkin settereillä Kasvattajasta (ainakin minusta) aika ajoin tuntuu aina siinä vaiheessa, kun pennut ovat yli kuusi viikkoisia, että pennut eivät osaa mutta kuin nahistella keskenään. Vaikka niillä olisi kuinka leluja; parhaat lelut ovat juuri niitä kiellettyjä esineitä kuten hyttysverkko parvekkeen ovessa, kengät, kukat, sähköjohdot jne ja toistensa korvien, hännän jne repiminen on mukavampaa kuin puruluiden syöminen. Toki se on normaalia pentujen leikkiä keskenään, eivätkä nämäkään pennut kertaakaan mätsäilleet keskenään millään kunnon rähinällä; mutta joskus desibelit nousivat aika suuriksi.

Torstai aamuna siis pakkasimme Pilvin kanssa autooni Chiaran, Winnyn  ja Vernan Kymen Setterit ja Pointterit Club showta varten. Turisteina matkaan lähtivät myös Cindy ja Doris. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, Cindylle oli jo vähän niin kuin tiedossa mahdollinen uusi ikioma ihana koti, mutta asia oli vielä viimeistä silausta; perheen, Cindyn ja kasvattajan tapaamista ja yhteisymmärrystä vailla. Mutta ihastus oli kaikin puolinen; perhe oli mitä mukavin ja kuten sanottu, kun on aiemmin jo ollut setteri, niin tietää, mihin “sormensa pistää”, kun setterin pennut ottaa. Ja taisipa perhekin ihastua kovasti hurmaavaan pikku tyttöön ja Cindy oli aivan myyty saamastaan suuresta huomiosta! Joten Cindy lähti saman tien perheensä mukaan mökkeilemään pitkäksi viikonlopuksi ja sittemmin sitten omaan kotiin Helsinkiin.

Olen saanut jo monta kuvaa ja viestiä Cindyn perheeltä ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin.

Jonna tuli myös tervehtimään meitä Rillan kanssa, joka oli aivan tohkeissaan Doriksen seurasta; kaipa sillä oli vähän ollut ikävä ikäistään leikkiseuraa.

Näyttelypäivä oli sateinen ja ruohokenttä, jossa kehämme oli, muuttui jossain vaiheessa upottavaksi luistinradaksi. Mutta vietimme kaikesta huolimatta mukavan näyttelypäivän. Kiirettä piti, sillä ensin pystytettiin neljä näyttelytelttaa ja kaikki noin kymmenen näyttelyhäkkiä. Ensimmäistä kertaa Nattaset historiassa jaettiin kehään menevät koirat esittäjille etukäteen ihan näyttelyluetteloon merkiten! Eli kuusitoista Nattaset englanninsetteriä ja Tuisku, Pilvi, Katja, Anu ja minä itse “päähandlereina”; lisäksi Pia ja Jenni esittivät Meten ja Millin, Jonna auttoi PN ja jälkeläisluokissa – ja taidettiin siinä vielä muitakin apujoukkoja etenkin jälkeläisluokissa tarvita, sillä silloin kehässä oli yhtä aikaa 11 Nattaset koiraan:) SUURkiitos kaikille ja paljon onnea hienosta menestyksestä!!! Erikoismaininnan saavat pakalla olleet “KEPOmme” (“kennelpoikamme”), jotka pelastivat kehässämme kaatosateen takia keskeytyneen arvostelun, laittamalla yhden teltoistamme tuomarin ja kehäsihteereiden käyttöön, niin että arvostelu saattoi jatkua sateesta huolimatta.

Valokuvien otto näyttelyssä oli melko haastavaa… mutta joitakin kuvia on tulossa, kun ensin saan niitä haalittua eri kuvaajilta. Tuloksia kotisivuilla eli http://www.nattaset.com

Mutta nyt odottelemme täällä Doriksen kanssa sitä yhtä ja oikeaa yhteydenottoa, että löydämme myös Dorikselle oman ihanan kodin…

Doris etsii vielä rakastavaa kotia <3

Pennut täyttivät tänään 8 viikkoa ja kotona siis vielä Doris ja Cindy

Hups ja anteeksi, kun nämä blogipäivitykset ovat jääneet näin vähälle! Vauhti kiihtyy ja kiihtyy, niin täällä kotona kuin varmaan jo uusiin koteihinsa lähteneiden pentujen kotonakin….

Heti Vapun aattona lähti Bella omaan kotiinsa äippä Seelan kanssa. Muutto sujui hyvin, sillä Seela oli ensin käynyt vähän harjoittelemassa takaisin kotiin muuttoa päivittäin ja Bellakin oli jo moneen otteeseen käynyt tutustumassa uuteen valtakuntaansa.

Samana päivänä tuli oikein mieluinen puhelinsoitto vanhalta ystävältäni, jolla oli aikoinaan kaksikin englanninsetteriä mutta nyt hän oli ollut jo jokusen vuoden kokonaan ilman koiraa ja oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pentuja.

Vappupäivänä Jonna sitten tuli tyttärensä kanssa katsomaan pentusia ja kuinka ollakaan Rilla sai ihanan oman kodin myös – tulemme varmaan näkemään Rillaa jatkossa jos jonkinmoisissa “kissanristiäisissä”. On aina niin helpottavaa saada setterin pentu sellaiseen kotiin, jossa on jo ennestään ollut setteri - silloin tietää, että ymmärrystä setterihuumorille löytyy, eikä niiden SUURI persoona tule aivan yllätyksenä. Rillalla kaikki on mennyt todella hyvin ja yötkin jo nukutaan yhteen kyytiin heräilemättä kesken unien.

Perjantaina 3.5. oli sitten vuorossa lempparipoitsu Tinon omaan kotiinsa Lammille lähtö. Kyllä oli ihana nähdä, miten sen perhe oli mielissään pojan kehittymisestä edellisestä visiitistä. Tino on kyllä maailman suloisin gordonipoika <3 Se on niin kiltti ja lutunen, että meinasi tulla tippalinssiin sitä luovuttaessa! Myös tässä perheessä on ollut aikaisemmin setteri; jopa gordonisellainen!

Siispä nyt täällä kotosalla on “enää” kaksi pentua; Cindy ja Doris. Toisaalta tuntuu, että pentujen määrä ei olisi juurikaan vähentynyt, sillä nämä kaksi vauhti-Mimmiä pitävät tämän kasvattajan liikkeellä aamu kuudesta ilta yhteentoista.

Jo Vapun aikaan oli havaittavissa kasvattajan uupumista, ei jaksanut lähteä ystävän syntymäpäiville vaan halusi vain rauhoittua saunassa ja nukkua… nukkua…nukkua! Alkoi painaa huoli hyvien kotien löytymisestä jokaiselle pennulle ja toisaalta iso huoli pentujen hoitopaikasta, sillä tulevana viikonloppuna oli iso kansainvälinen koiranäyttely, jonne olimme menossa isolla Nattaset porukalla.

Mutta ”hädässä ystävä tunnetaan” – sain perjantai iltana soiton ystävältäni Katjalta: “Tulen hakemaan koirat tunnin päästä”. TÄH???? Olin aivan äimällä päähän lyötynä, en ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys. Katja vain toisti, että hän tulee hakemaan koirat, että saan vähän vapaata. Voih <3 Minutkin meinattiin siinä samalla kaapata syömään Aitomäkeen ja Katjan poikaystävä Ismo olisi jopa uhrautunut lähtemään kanssani tansseihin, kun en siihen hätään ketään ystävääni saanut ulos houkuteltua. Mutta olin ehtinyt jo suunnittelemaan huushollin siivouksen ja lattioiden luuttuamisen, kun ei ollut koiria jaloissa pyörimässä. Katja siis haki Chiaran, Cindyn ja Doriksen ja minä tyttö aloin siivoamaan, kävin suihkussa ja sitten Katjan ja Ismon mieliksi suunnistin Tanssiravintola Mulligansiin puoleksisoista tunniksi. No, kivahan siellä oli käydä; etenkin kun sai palata putipuhtaaseen omaan kotiin ja OMAAN sänkyyn puhteille petivaatteille nukkumaan. Nukuin autuaasti yhdeksän tuntia ja aamulla olin kuin uudestaan syntynyt. Suuri stressipeikkokin oli ratkennut edellisenä iltana, eli olin saanut pennuille hoitopaikan tampereen reissun ajaksi

Oli hauska huomata myös, että pennut olivat pärjänneet hienosti Katjan ja Ismon luona, pennuille aivan vieraassa paikassa. IHAN MAHOTTOMAN ISOT KIITOKSET Katjalle ja Ismolle!!!!! Tämä oli mulle NIIN SUURI juttu ja nyt taas jaksaa

Näyttelyreissu Tampereelle oli mukava, loistoseurassa! Vaikkakin koko reissun aika oli kiire (ensin kävimme trimmaamassa kaksi kasvattiani Orivedellä) ja sitten saavuimme hotelliin Tampereelle klo 20.30. Pesimme ja föönasimme kaikki kolme “karvakasaa”; Lucan, Ineksen ja Winnyn. Menimme syömään hotellin alakerran ravintolaan…. mutta ruokailu päättyi melko nopeasti, sillä joku koirista oli pitänyt meteliä huoneessa, ja koska kello oli jo yli kymmenen, oli parasta kiiruhtaa takaisin huoneeseen. Saimme viimeistelytrimmaukset valmiiksi klo 00.30 ja kylläpä uni maittoi taas, joskin aamulla olisi vielä tunnin pari pidempään voinut nukkua.

Näyttelyssä oli aivan huippua! Paljon ystäviä ja hienot näyttelytulokset meidän porukaltamme – päivän kruunasi Lucan ja Katjan ryhmävoitto ja toki hurrasimme Lucaa vielä Best In Show kehässäkin, jossa sijoitusta neljän parhaan joukkoon ei kuitenkaan enää tullut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Matka kotia kohti voi alkaa ja Ismolle jälleen kerran suurkiitos, että haki pennut hoidosta, sillä meidän Kouvolaan “laskeutumisaika” oli vasta klo 21.20. Nukkumaan päästiin lopulta joskus puolilta öin, kun ensin oli Winny palautettu omistajilleen Viitakumpuun, pennut ja Chiara haettu Aitomäestä ja peti pedattu jälleen takaisin sohvalle

Ai niin, Tampereelle päästyämme, sain mukavan kuuloisen soiton Helsingistä. Perhe oli ihastunut Cindyyn kuvien perusteella ja halusivat tulla pentuja katsomaan. Mikä ihanaa, heilläkin on ennestään ollut setteri Meillä onkin treffit perheen kanssa torstaina ja toivomme tietenkin, että rakkaus on molemmin puolista ja että Cindy saa ihanan oman kodin.

Eilen oli jälleen yksi näistä hulabaloo -päivistä. Aamu alkoi Taavetin Lomakeskukseen tutustumalla, synttärijuhlia ja illallismenuta suunnitellessa Katjan ja lomakeskuksen ravintolapäällikön kanssa. Mukavaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa siis tiedossa reilun parin viikon päästä!

Pitkästä aikaa suuntasin auton nokan kaupunkiin… oli ehkä aika vaihtaa kesärenkaat talvirenkaiden tilalle. Renkaanvaihdon jälkeen uusien “lahjakakkuloiden” sovitukseen ja näöntarkastukseen Tarjan luo Optikko Manskille, Kauppakeskus Veturiin. Sieltä olikin jo kiire kotiin pentuja hoitamaan ja illalla sitten vieraita, kolme ja puoli trimmikoiraa, kuohuviiniä, kahvia ja kakkua viikonlopun menestyksen kunniaksi. Nellin emäntä Ulla-Maija olisi varmaan ottanut Doriksen mukaansa Helsinkiin, mutta taisi isäntä olla vähän eri mieltä pennun ottamisesta 9-vuotiaan Nellin kaveriksi. Ei sen puoleen “Vintiöpennut” näyttivät kyllä vieraille kaikki “hyvät” puolensa riehumalla kuin heikkopäiset ennen totaalista väsähtämistä kesken leikkien olohuoneen lattaille!!! Juu, olen aina sanonut, että setterin pennut ovat tosi kilttejä nukkuessaan <3

Mutta tosiasiaan – näiltä näkymin (positiivisella ajattelulla) Doris siis etsii vielä ikiomaa, rakastavaa ja HUUMORINTAJUISTA kotia! Doriksella olisi ainesta vaikka mihin!!! Tänään Pilvin kanssa valokuvia ottaessamme Doris osoitti ilmiömäistä TOKO-seuraamista!!! Vaikka kuinka yritin karistaa sitä kannoiltani, että Pilvi olisi saanut otettua siitä juoksukuvia ilman minun kinttujani, niin Doris seurasi minua kuin hai laivaa. Ns. englanninsetterikasvattajana täytyy kyllä myöntää, että en ole moista seuraamista nähnyt koskaan enkkupennuillani!!!! Yleensä ne ovat viilettäneet juuri päinvastaiseen suuntaan ja minä epätoivoisesti niiden perässä. Samaa ominaisuutta ihmetteli myös Katja ja Ismo, jotka olivat ulkoiluttaneet pentuja pihallaan vapaana – ja pennut olivat kiltisti seuranneet heitä koko ajan!!!! Omituisia settereitä?!?

kuka kouluttaa ketä???

Tässä joku aika sitten vähän manailin, kun pennut herättivät joka yö jo kolmen aikaan ja yritin opettaa niitä nukkumaan illasta yhteen menoon aamu seitsemään saakka…. nooooooooooooooo – kolmena ensimmäisen aamuna pennut tai ainakin joku pennuista yritti ilmoittaa minulle äänekkäästi aitauksestaan, että on aika herätä – siis kello 03.00. Tämä siis toistui ainakin kolmena aamuna ja joka kerran kävin komentamassa ja sihisemässä pennuille, että nyt takaisin nukkumaan ja sassiin. Seuraava herätys oli sitten joskus 05.30 – 06.00… sekin mielestäni aivan liian aikaisin! Kuudelta annoin periksi, että pakko laskea pentuja ulos kakille, että oppivat sitten paremmin sisäsiisteiksi (eivät muuten ole kakkineet sisälle aitaukseensa sen jälkeen, kun sitä Rutirex vai mikä lie koirankopin kuiviketta niille aitaukseen laitoin). No, neljäntenä aamuna heräsin MINÄ klo 03.00 ja aloin odottamaan, että milloin se vinkuminen taas alkaa, että menen komentamaan, ennen kuin naapuri herää…. kello tuli 03.30… ei pihaustakaan makuuhuoneesta… klo 04.00 aivan hiljaista vieläkin… 04.30 höristelin korviani… ei äänen ääntä…. 05.00 edellen hiljaista. Klo 05.30 aloin olla jo levoton, että ovatko pennut enää edes hengissä… ja 06.00 meinasin mennä tarkistamaan asian – 06.30 joku pennuista vinkaisi ja minä heti laskemaan niitä ulos tarpeilleen. Jahas, tähän ollaan siis tultu, että PENNUT ovat opettaneet MINUT heräämään aamulla klo 03.00!!!

Seuraava aamu olikin sitten sunnuntai aamu ja määrä lähteä Lahteen näyttelyihin. Kelloa ei siis ollut tarvis laittaa soimaan, kun onhan minulla noita “herätyskelloj” enemmän tai vähemmän omasta takaa Kuinka ollakaan, ensimmäinen vinkaisu makarista tuli VASTA 06.45 – eli olimme päässeet melkein päämäärään… ei ole todellista, että olin itsekin saanut nukutuksi noin kuusi-seitsemän tuntia YHTEEN menoon!!! Aika onnellinen olo – vähästä sitä kasvattaja onnelliseksi tuleekin Meinasi kyllä tulla hieman kiire loppujen lopuksi näyttelyyn, mutta olin NIIN TYYTYVÄINEN pentuihin!

Tänä aamuna herätys oli 06.15, mikä oli ihan kohtuullinen aika sekin, verrattuna klo 03.00. Jostain syystä pennut olivat kylläkin tänä aamuna sitä mieltä, että tunnin aamurallin jälkeen ei nukuta kuin kaksi tuntia ja sitten pitäisi taas päästä juoksemaan pihalle ja olkkariin – hmmmmm, ystäväni arvaavat hyvin, miten siinä kävi Juu, ei nousta ihan vielä ylös silloin!

Joka pentueen jälkeen osaa arvostaa entistä enemmän kunnon häiriöttömiä yöunia – joten pliis ihmiset rakkaat, voisitteko jakaa kanssani näitä aamuheräämisiä ja tulla hakemaan noita suloisia otuksia uusiin koteihin

Huomenna pennut tulevat siis seitsemän viikkoa, eli ovat luovutusiässä ja valmiita muuttamaan omiin rakastaviin koteihinsa.

Bella on jo äippä Seelan kanssa käynyt harjoittelemassa omassa kotona asumista ja kaikki on mennyt loistavasti. Ilo on tietysti myös ylimmillään, kun se tulee takaisin muiden pentujen luo ja saa ikäistänsä leikkiseuraa.

Nyt vain jännityksellä odottelemme, että puhelimet alkavat pirisemään ja sähköposti “soimaan”… pennutkyselijät ovat enemmän kuin tervetulleita tässä vaiheessa!

Huomenna otamme Satun kanssa pennuista 7-viikkois seisotuskuvat ja tietenkin myös söpöstelykuvia, sillä ne alkavat kyllä olla jo aivan syötävän suloisia naamaltaankin.

Cindy, Doris ja Rilla etsivät vielä rakastavia koteja

Pennut ovat nyt 6,5 viikoa vanhoja ja Jossun perhe on tehnyt valintansa, kuka pennuista lähtee tuohon melkein naapuriin Seela-äipän ja cockereiden Helmin & Piitun seuraksi. Eli valinta kohdistui Bellaan, joka on alusta alkaen sulattanut ainakin perheen isännän sydämen. Olisi ollut kiva olla “kärpäsenä katossa”, kun asiasta on keskusteltu Kempin perheessä – voin kuulla sanat “johan minä sanoin” Peten suusta Rosalla ainakin tuntui olevan jo kova kiire saada Bella kotiin.

Tämän valinnan myötä ovat siis Nattaset Vera Passione “Rilla” (vihreä kaulapanta), Nattaset Dolce Pacio “Doris” (keltainen kaulapanta) ja Nattaset Bacio di Cioccolato “Cindy” (aniliinin punainen kaulapanta) vielä vapaana. Pennut tulevat 7 viikkoisiksi ensi viikon tiistaina eli vappuaattona, josta lähtien ne ovat myös valmiita lähtemään rakastaviin koteihinsa.

Mikäli olet kiinnostunut jostakin näistä pennuista, niin ota rohkeasti yhteyttä p. 040 5331366 tai sähköpostitse nattaset.kennel@gmail.com. Pentujen hinta on 1000 euroa. Pennut on rekisteröity, tunnistusmerkitty mikrosirulla, eläinlääkäri on ne tarkastanut ja todennut terveiksi, ne on madotettu kolmesti ja mukaan saat Seelan porukan ja minun yhdessä kokoaman “selviytymispaketin” mukavine ylläreineen

Uusia kuvia pennuista on nähtävillä Picasa albumissa https://picasaweb.google.com/nattaset.kennel/NattasetAmoreGordonSetterPuppies2013#

Pennut ulkoilevat jo!

Sillä välin, kun olin itse katselemassa ESAn 60-vuotisjuhlanäyttelyä Englannissa, täällä kotona oltiin kasvettu ihan huimasti ja opeteltu ulkoilemaan (ja heräämään yöllä klo 03.00)! Jälleen kerran SUURkiitokset Seelan porukoille, etenkin Nellylle, pentujen hoitamisesta ja huushollin siistinä pitämisestä!

Tänään meillä olikin sitten kylässä Minna, Peppi 1v2kk sekä koirulit Annu, Spaissari ja Nyyti. Syöpöttelyn ja kahvittelun lomassa trimmailin mummukoiria Annua ja Spaissaria tulevaa Nattaset näyttelyä ajatellen. Pentusia kävi myös venyttelemässä ja mielipiteensä antamassa Kepon Tiina. Kiitos sekä Tiina että Minna mukavasta päivästä. Illalla menimme sitten Seelan poppoon ja Katjan kanssa läheiseen koirapuistoon. Mummukoirat Ines ja Lilli tulivat puistoilun jälkeen tähän meille suihkuun, kun Katja ja Jossu jatkoivat vielä muiden koirien kanssa metsään lenkille. Lenkin jälkeen Chiara tuli tähän kotiin “lapsenlikaksi”, mutta eipä tuo likottelu sille ainakaan vielä kovin hyvin maita; ihan sama juttu kuin äippä Seelallakin, että pentujen otteet ovat jo sen verran rajut, että huumorintaju meinaa loppua viimeistään siinä vaiheessa, kun viisi pikkumustaa roikkuu huulissa, korvissa ja hännässä yhtä aikaa.

Mutta olipa tosiaan ihana palata reissusta kotia, kun täällä odotti viisi huimasti kasvanutta kaunista pikkumustaa. On myös ihana seurata niiden puuhastelua pihalla! Saapa nähdä miten ensi yö menee, sillä pennut olivat keksineet pitää Nellyä ihan kunnolla valveilla mitä omituisimpiin aikoihin! En ole vieläkään onnistunut törmäämään seinänaapuriini, että voisin kysyä, onko tämä pentujen öinen metelöinti häirinnyt häntä :-/

 Ai niin, pentulaakokko oli poissaoloni aikana muuttnut “painiareenaksi” ja sinne oli ilmestynyt kuin tyhjästä pennuille joukko uusia pehmoleluja.

Pennut aamuvirkkuina!

Apua, millä saan opetettu pennut nukkumaan vähän pidempään aamulla???? Toissa aamuna pennut heräsivät kello 06.00 ja yritin saada ne hiljenemään aitauksessaan ilman, että otin niitä juoksemaan tänne olohuoneeseen. AIkansa aitaa vasten hypittyään ja vinguttuaan ne onneksi hiljenivät ja nukkuivat vielä muutaman tunnin…. seinänaapuri ei ainakaan vielä tullut valittamaan metelistä!

Eilen aamulla herätys oli 06.30 mutta meteli niin kova, että oli aivan turha yrittää saada pentuja hiljenemäään pelkän ruuan ja rauhoittelun varjolla – eli pennut pääsivät olohuoneeseen temmeltämään tunniksi ja sen jälkeen jopa itse jo pyrkivät takaisin aitaukseensa. Ei onneksi vieläkään valituksia naapureilta…

Tänä aamuna pennut herättivät minut vingunnallaan jälleen klo 06.00 – eikä siinäkään auttanut muu kuinm laskea ne juoksentelemaan, sillä desibelit olivat sitä luokkaa, että naapurit talon toisesta päästäkin olisivat varmaan heränneet!

Olen yrittänyt laskea pennut juoksemaan illalla viimeisen kerran vielä vähän ennen puolta yötä – mutta tulos on sama joka aamuna – herätys ennen hiljaisuuden loppumista elin kuuden, puolen seitsemän kieppeillä, jolloin on aika mahdotonta yrittää saada niitä hiljaisiksi ilman, että laskee ne juoksemaan vapaana! Sen jälkeen ne kyllä nukkuvat kuin pienet porsaat vaikka kuinka pitkälle aamupäivään.

Seela on opetellut jo vähitellen kotona olemistakin, eli erossa olemista pennuista. Yllättävän hyvin se on mennytkin, mutta onhan se viimeisten kahden viikon aikana muutenkin aina välillä käväissyt omassa kotonaan. Hieno mamma! Nyt yritämme sitä vähitellen vieroittaa pentujen imettämisestä, sillä pennut syövät jo todella hyvin liuotettua pentukuivamuonaa ja raakaa jauhelihaa sekoitettuna keskenään. Pentujen alkuinnostus syödä itsensä ihan turvoksiin on onneksi mennyt ohi ja pennut alkavat näyttämään jo enemmän normaaleilta setterin pennuilta, eikä syöttöpossuilta Pennut ovat oppineet myös juomaan kiposta vettä – eivätkä ole onneksi vielä älynneet alkaa kylpemään tai pesemään tassujaan vedessä! Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin sekin päivä tässä vielä koittaa…

Ai niin, eilen kävimme luottoeläinlääkärimme Hannu Pajulahden luona Anjalan Eläinlääkäriasemalla. Pennut saivat tunnistusmerkkinsä, eli mikrosirun kaulaan. Hannu tutki pennut myös perusteellisesti ja totesi ne kaikki terveiksi ja hyvin hoidetuiksi Pennut käyttäytyivät autossa takapenkillä häkissä oikein mallikelpoisesti niin mennen kuin tullenkin. Oli myös pieni ihme, ettei kukaan pentu itkenyt tai vingahtanut mikrosirutuksen aikana – taitavia ja fiksuja pentuja – ja tietysti meillä oli myös taitava siruttaja!

Kiitos Nellylle ja Jossulle jälleen kerran kyydistä ja avusta!

Pennut saivat myös toisen madotuksensa tällä viikolla – alla kuva Cindysta matolääkettä syömässä (=pärskimässä). Lisäksi muutama kuva automatkalta eläinlääkäriltä kotiin. Huomaa toisessa kuvassa Bellan huima nukkuma-asento pylly pystyssä toisen pennun päällä <3

Pennut 5 viikkoa uusia kuvia Picasa albumissa